curly.fi

valhe suuri valkoinen

Big Brother is watching

Istuskelen täällä hankikannolla ja katselen yhtä ainutta kohtaa. Älkää kysyky pohjoisessa vai etelässä,  vai kenties jossakin siinä välillä. Mutta tuolla matalalla taivaanrannassa on suuri kerran sekunnissa vilkkuva valo. Varmaan on ainakin 10 kertaa suurempi kuin tähti siinä vierellä. Mikähän se voisi olla?

Kotikyläni Rytky

Rytky on kylä Länsi-Kuopiossa. Se on ajansaatossa kohonnut Rytkyn järven ympärille. Kotoani on noin 25 km Kuopion keskustaan.

Netistä haettuna: "Rytky on kauniiden luonnonmaisemien täyttämä kylä".  On varmasti joskus ollut, mutta nyt kylä on paljas kuin sulkasatoinen lintu ja metsäretkelle mentäessä törmäät vähän väliä avohakkuulaikkuihin. Myös kaunpungillistumisen pelko on yhtä suuri ongelma kuin punaviinitahra, eikä siihen minkäänsortin Vanish Goldit auta.

Tärkeitä paikkoja:

Oinosenmäellä, ehkä Rytkyn korkeimmalla kohdalla, kohoaa säätutka. Sieltä näkee Puijontornille asti. Säätutkan läheisyydessä piileksii vielä löytämätön geokätkö.

Rytkyn ala-aste on pieni kyläkoulu, jossa itsekin kävin peruskouluni kuusi ensimmäistä vuotta. Se tarjosi turvallisen alun koulutielle ja minulla on äärettömän paljon ihania muistoja. Kritisoin Kuopion kaupungin mielipidettä yhdistää kyläkoulut yhdeksi suureksi kouluksi, tai poistaa kokonaan. Jolloin pienten koululaisten tulisi matkata Kuopioon asti kouluun. Kotipihassani kohoaa Rytkyn koulun pihasta tuotu reilu satavuotias savusauna.

Nuorisoseurantalolle voisi kehitellä nuorille ajanvietettä. Miksei vaikka peli-iltaa, käsityökerhoa tai vaikka Rytkyn omaa teatteria? Vaikka tämä saataisiin toteuttettua, vuotuinen jäsenmaksu ylittäisi varmasti nuorten kukkaronnyörien rajat.

Omakoti kullan kallis. Pienestä tupakeittiö mummonmökistä on kohonnut vanhempien taitavissa käsissä kaunis maalaistalo, joka kohoaa kalliolle ja jota ympäröi metsät. Sisältä löytyy tilaa lemmikkieläimille ja ulkona on reippaasti hehtaareita hevosille.

-juttu on ilmestynyt vuoden ensimmäisessä Curly-lehdessä. Johon on tosin eksynyt inhimillinen virhe. Omakoti kullan kallis- kuvatekstin alla on kuva nuorisoseurantalosta.

Miehet + moottorikelkka = pelkkää paskaa

Heippatirallaa!

Tekopirteä tervehdys peittämään vitutusta.

Koko anonyymi lukijakuntani kaiketi muistaa, sen hetken ja kirjoituksen, kun kohtasin ritarin? Sen mielestäni vanhemman herrasmies henkilön moottorikelkalla.

Tänään sain kohdata ritarin vastakohdan. Mikä se sit lienen. Nimityksiä löydän vaikka kuinka paljon, mutta taitavat olla julkiseen levitykseen liian räikeitä. Ajatella, että minä suorasanainen ja rehellinen savolainen varon laittamasta tiettyjä nimityksiä tänne. . .

No, mutta. Mennnäänpäs asian ytimeen. Aion nyt takoa rautalangasta. Toivottavasti saan siitä kultaa.

Mikä on siinä niin vaikeaa ymmärtää että tässä minun pihan vierestä menevä moottorikelkkareitti kulkee pisteestä A pisteeseen B. Se ei poikkea missään kohdassa. Se ei mene avohakkuuaukoille, ei tyhjän näköiselle pihapiirille, ei varsinkaan minun metsään tai piha-aidan puolelta marjapuskien päältä. Se ei mene yhtään mihinkään muuhun kuin suorasti PISTEESTÄ A PISTEESEEN B, Jumalauta.

Mikä siinä on että kun saa persuksensa alle jotakin itseään suurempaa hevosvoimiltaan, moottorisoidun ajoneuvon, niin unohdetaan säännöt, mustalla valkoisella olevan reitin ja yleisen turvallisuuden ja ohjekyltit. Mikä siinä vee voi olla niin hankalaa? Kun se vaan on niin kivaa! PRKL! Olkoon vaikka kuinka  kivaa, mutta kyllä pitää reitillä pysyä ja pää pitää menossa mukana, eikä saa loukata kotirauhaa, tonttirajoja, sääntöjä. Joku moottorikelkalla ajava tietysti ajattelee, että täällä ruudun toisella puolella joku muija vaan jäkättää. Niin jäkätänkin ja jäkätän vastedeskin, jos ei ala reitin paikka mennä kaaliin. Tää on joka talvinen helvetti. Aina joku mulkku ei osaa mennä sieltä mistä pitää, joskus joku ajo saatana rinkiä minun metsässä. Ja nyt kun on hevosetkin, toinen vielä arkajalka, niin ajappa päälle ykskerta niin saat kyllä maksaa sellaiset korvaukset siitä, ettet pysyny reitillä vaan poukkoilit minne haluat. Vietät loppunelämäs vee puistonpenkillä, kahvimukiin rahaa keräten ja kasvosi kokonaan menettäneenä.

Eksyin aiheesta...

Meinaan olen laittanut ihan sopivan kokoisen kyltin, HILJENNÄ! HEVOSET SÄIKKYY! Ja sitten tämä ☆☆☆☆☆☆ vaan kaasuttaa ja kaasuttaa ja lisää vaan vauhtia.

Minkähän lähikylän pikkusälli, mamman helmoissa viihtyvä, koulunsa tuskin läpikäynyt toope se oli. Hyvä ettei vee päälle ajanut, Kaahailee vaan saatana puiden päältä toisen tontilla, tyhjän näköisellä tontilla. Ristiin rastiin ympäri. Tällä iltaisella tyypillä ei kyllä ÄO:ta ole edes miinukselle. Sitä ei ollut yhtään.

Save an innocent life

This video has been posted to my youtube channel but I decided to post it here aswell.

Clinton Young is an innocent man in Texas Deathrow. He was wrongfully convicted.

 We can all help in our own way. 

Go check out about him : saveaninnocentlife.com

YLE Aupairiksi Australiaan

Minä kirjoitin jo tästä aiheesta,  mutta ohjelman alkamisen kunniaksi. Kirjoitanpa uudelleen.

Meidän taloudessa neljä ihmistä maksaa yleveron. Siitä tulee aika sievoinen summa. Meinaan, 4 ihmistä maksaa saman toosan katsomisesta. Mitä paskaa!

Ja, miten tämä liittyy Aupairiksi Australiaan ?

No kaikella mahdollisella tavalla. Eikö YLE verolla saa parempaa sisältöä?

Kun se nainen kuuluttaa, että ohjelma alkaa. Niin ensimmäinen  asia, joka särähtää korvaan kuin kynnet liitutaululla. plaa plaa jotain kreisiä biletystä plaa plaa jotain. Eikö kahdesta aikaisemmasta kaudesta ois opittu. Joku mielestäni silloin kommentoi, että oliko tää Biletystä Losissa, Nightlaiffia Loontoossa? Nyt on sitten yh-isän iskemistä Ausseissa, vai?

Mitä nyt sain selvää niiden party animalien puheesta, niin odotettuja asioita ovat: iskeminen, bilettäminen, surffaus, Aussipoikien kietominen pikkusormen ympäri, odotan et pääsen Aussin yöhön...

Sit tää Susa Kettunen, Lappeenrannan  ylimielinen rinsessa. Itsessäni on hieman samaa mutta en vois koskaan sanoa että tuntemattomat ovat mulle ilmaa, kävelen kaupungilla nokka pystyssä ja mulkoilen muita. Siis oikeesti. Toivottavasti  kyseinen pikkupimatsu kasvoi matkan aikana, enemmän kuin tähän asti yhteensä. Enkä puhu nyt pituudesta.

Mitä mä oisin odottanut mun kolmelta kuukaudelta Australiassa?  Karjanajoa pikkulapsi rintarepussa Australian takamailla. Piknikkiä silminkantamattomiin jatkuvalla pellolla. Kirkkaita tähtiä taivaalla rankan päivän jälkeen, hevosten hirnahtelua, paskan luomista, luontoelämyksiä. Normaalia Australialaista perhe-elämää.

Jeps. Jään innolla katsomaan tulevia jaksoja, siitä mitä sen au-pair elämän ei pitäis olla.

Anger Management

I identify myself as bottle of gasoline.

I am, most of the time, calm relaxed and steady. But if you give me a reason I can be one hell of a bonfire!

It does not need to be big reason. It can be that you have different opinion and you can't understand that mine is the right one. Or anything really from earth to heaven.

I can easily snap from zero to 100 quicker than you blink your eye. And I can as easily calm myself again.

It made me think: Do I need Anger Management?  It is just I don't like shrinks. There is really nothing you can skrink in me. I mean, I allready lack in height.

And the Oscar goes to...

Pauliina Tuulivaara!

Wow! Never new this would happen. Always thought this would be just a dream. That no little girl from Finland could end up on this stage. I always thought that I would just watch the Oscars with my mother from a little tv-screen and everytime someone getting an oscar, I would say to my mother: I will damn right be on that stage someday. And here I am. I had a beautiful thank you speech all thought out in the case this would happen. Now that it did I can't remember a word, not a single one. But isn't it that the most beautiful thing is the simpliest one? So all I'm gonna say is: Thank you.

...

I applied to this short film through facebook page and I was asked to do a little video clip. I did. The best I could. But still thinking I am not going to be chosen. Afraid if I would be.

Well, I got the role. A role of a girl who is exactly like me. Shy, unspoken in a group. Outspoken, strongworded and bubbly in her mind.

I was surprised, very happy. Maybe this little 3 minute video would lead me to something greater. I was secretly hoping that luck would knock on my door. When it did, I was afraid to open it

I told a little white lie. ' Sorry, I am not able to come. You pick someone else to play the role. Thanks anyway."

Only reason why I did not go is that I simply am afraid. Of what? I am afraid of something I can't even name what.

Was I afraid of the co-characters, other people? I don't even know them. Do I think that they are as bad as the people who turned me this way?

Was I afraid that I would suck and they would tell me straight to my face.. Or that they would not say a word but I could still read it from their faces. I too often intepret facial expressions, voice tones and looks. 99% of the time my conclusion is wrong.

This is not just about saying no to this role, it is something more. This no has big strong roots that lead far away. Who am I blaming for this? Who am I to blame that the bubbly little girl that I was turned into this kind of a sucker?

My parents? The fact I chose a school because it was lovely countryside school? The fact I did not change school when it all turned to shit? Am I to blame the fact that I  was so sucked out from all courage to choose another senior high? Am I to blame myself for letting it all happen? Am I to blame the poor souls who did not know how to treat another human being? There is noone to blame, nothing to blame. There is no reason, no answer to my question why. There is just little things after another that lead to this. And I am afraid that if I could have the chance to ask why. They would say nothing ever happenend. It is your imagination. I am afraid that I am broken without a reason.