Koska me jokainen nähdään erilailla. Sinun vihreäsi on erilainen kuin minun, lumihiutale voi olla sinulle vain lunta. Minun mielestäni se on taidetta. Ja näin päin pois.
Minun näössäni taitaa olla hieman vikaa. (ei siis ulkonäössä, tämä on Unescon maailmanperintökohteen luokkaa :)
Luulen että minun näköni on kuitenkin parempi kuin sinun. Kaikesta huolimatta. Et varmaan huomaa hangella kipittävää hämähäkkiä, minä jään ottamaan siitä valokuvan. Et varmasti kiinnitä huomiota, bussissa istuessasi, kuusenoksalla säkättävään oravaan. Minä huomaan hänen kantavan käpyä. Sinä olet kiinni älypuhelimesi ruudussa, minä näen valveunia.
Mutta kaikesta supernatural-näöstä huolimatta, on minun näössäni myös vikaa. Niin kuin jo mainitsin.
Minun maisema näyttää kutakuinkin tältä:
Lähikuvaa vielä:
Minun näkökyky koostuu miljoonista, ellei biljoonista pisteistä. Yleensä tummansävyisistä. Mustista, harmaista ja ruskeista. Joskus seassa on keltaista ja punaista. Mutta kuva ei siis ole yhtä tasaista kuvaa, ei ole niin sanotusti "smooth". Vaan liikkuvaa pistesekamelskaa. Niin, ne pisteet siis väräjävät kuin telkkarin lumisaderuutu. (lempiohjelmani). Pisteistä koostuva maisema on sitä selvemmin pisteistä koostuva mitä pimeämpää on.
Pimeällä pisteet oikein hyökkäävät sarveiskalvolle.
Joten, how is your vision?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti