Kerrostaloissa alkaa hiljaisuus kello 22.00. Maalla hiljaista aikaa ei ole. Minkäänlaista.
Kello 23.20 on puunhaku rekalle aivan liian myöhäinen aika tulla hakemaan puita. Aivan sama vaikka täällä asuisi laavussa yksi kylähullu. Saatikka silloin kun tämä on "asutuksen laajentumisaluetta".
Äidille soitettiin että puita haetan maanantaina. Koko päivä odotellaan... Mitään ei kuulu. Sitten joskus illan kähmässä tulevat hakemaan kaksiosaisella. Hakekoon vaan, puolikas rekka noista täyttyy jos sitäkään.
Vietetään iltaa, mennään nukkumaan ja PUM!
"Mikä se oli? Potkiiko heppa ovea?"
"Emmä tiiä, käy kattoo. Mä nukun!"
Juoksen puolipukeissa alas, ulos ja ja kuuntelen. Sitten viuhahtaa metsätiellä kaksiosainen rekka. Rekka parkkeeraa ja alkaa nostaa puita.
KOLINKOLIN JYSKIS!
Tanner raikuu.
Ja minä ajattelen sekä itseäni, että (yllätysyllätys) naapureita. Naapureita, joissa pienet lapset on pantu nukkumaan, ja sitten tuollainen rekankuvatus tulee 23.20 kasaaman puita vietäväksi.
Jos ei ihmisen aikaan viitsinyt/jaksanut/muusta syystä päässyt hakemaan, niin ei sitä kyllä tulla enää puolen yön aikaankaan.
Jos nyt soitetaan taas, että haetaan seuraavan kerran keskiviikkona, niin äiti vastaa, että pistäkää suoraan torstain piikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti