Suomen koulutusjärjestelmä on, lähes poikkeuksetta, hyvin kehuttu järjestelmä. Sitä kehutaan niin koti-Suomessa kuin aina ulkomaita myöten. Eikä sitä tarvitse kauan ihmetellä, että kehutaan. Koulu on Suomessa kaikille tasa-arvoinen. Jokaiselle on koulupaikka ala-asteelta yläasteelle, jonka jälkeen saa vapaasti valita meneekö lukioon vai ammattioppilaitokseen. Koulutus on Suomessa jokseenkin ilmainen, vaikka täytyy olla rehellinen ettei se ihan täysin ole niin. Suomen koulujen kehutuin osa on varmaan koulupäivän aikana saatava maittava sekä terveellinen ateria. Peruskoulussa ja lukiossa, tai ammattikoulussa, tämä ateria on ilmainen. Tosin siinäkin riittää nokankoputtamista valittamisen haluisilla ihmisillä. Ruoka ei ole hyvää tai riittävää, se on mautonta eikä kasviruokailijoille ole tarpeeksi vaihtoehtoja. Suomen kouluissa kehutaan koulutuksen laatua ja oppimista. Koulussa opettajat auttavat sinua oppimaan innostavassa ilmapiirissä ja Suomen koulujen oppilaat pitävätkin pintansa PISA- tulosten kärjessä. Suomen koulut siis tuntuvat pärjäävän oikein hyvin. Tai sitten ei.
Hyvin pärjääminen alkaa kuitenkin olemaan entistä kovemman työn tulos. Koulutus ollaan laittamassa ahtaalle. Pieniä kyläkouluja lakkautetaan, muka resurssisyistä. Mitenkäs on pienten koululaisten ”resurssien” laita? Jaksaako pieni ekaluokkalainen pitkää matkaa suureen kaupunkikouluun, jossa saattaa käydä niin että hukkuu isoon joukkoon? Luokkakoot kasvavat suuriksi, kun kaikki kyläkoulut lakkautetaan ”opiskelijapulan” vuoksi. Suuret luokkakoot taas aiheuttavat varmasti ongelmia. Kaikille oppilaille ei millään riitä opettajilla aikaa. Koulukiusaaminen yleistyy, vaikka siitä puhutaan joidenkin mielestä liikaa jo nyt. Koulukiusaamisen seurauksista ei varmasti tarvitse kenellekään kertoa mitään. Jokaisella on varmasti mielensä sopukoissa muistijälki Jokelan koulusurmasta. Entä kun näitä saadaan todistaa lisää sen takia, että opettajien resurssit ja jaksaminen menee itse opiskelun motivoimiseen eikä koulukiusaamisen huomaamiseen tai siihen puuttumiseen. Sitä ei koskaan tiedä, mitä hyljetyksi itsensä tunteva ihmisparka tekee.
Pitkät välimatkat koulun ja kodin välillä muodostuvat ongelmaksi varsinkin silloin, kun kaikki maalaiskylien pikkukoulut lakkautetaan. Kun pikkuinen ihminen täyttää seitsemän ja menee kouluun, hän ei muuta teekään. Linja-autolla maalta kaupunkiin meneminen kestää mukavasti tunnin tai pari. Kotona ei ehdi kuin tehdä läksyt. Rauhallinen vapaa-aika jää minimiin. Sitä tulee tulevaisuudessa löytymään lähinnä silloin, kun sinulla on loma. Missä on vapaus ja oma-aika?
Koulu on Suomessa oppimista ja opiskelua varten. Niinhän sen pitääkin toisaalta mennä mutta… Kun koululaisen-, myöhemmin opiskelijan, uransa aloittaa se on miltei koko elämä. Eikö siis koulu voisi olla myös paikka nauttia, paikka jossa viihtyä? Pakkoko sen on olla pakonomaista puurtamista? Tunnin alun odottelua, istuskelua, seisomista, opiskelua. Yhdysvalloissa koulu on saatu myös nautittavaksi ajaksi. Ainakin sen perusteella mitä olen kuullut tai lukenut. Koulu tarjoaa erilaisia klubeja erilaisista asioista kiinnostuneille henkilöille. On väittelykerhoa, draamaa ja kuoroa. On erilaisia urheilumuotoja, useita tanssiaisia ja hullutteluviikkoja. Koulu on kivaa. Turha on sanoa, ettei kivan ohella myös opiskeltaisi. Yhdysvalloissa pääsee lukion jälkeen suoraan yliopistoon. Stipendiä voidaan tarjota, jos olet osoittanut riittävää kiinnostusta, sinulla on takanasi tarpeeksi kokemusta tai olet muuten vain helvetin hyvä oppilas. Yliopistoon pääsee myös rahalla. Pääasia on, että sinne yliopistoon pääsee. Toisin kuin Suomessa. Täällä on otettu käytäntöön ensikertalaisuus. Eli ymmärtäisin sen niin, että uudelleen kouluttautuminen on tehty hankalaksi, yliopistoon pääseminen on tehty hankalaksi. Toisin se oli vuoteen 1963 asti. Silloin kirjaimellisesti kävelit sisään yliopistoon ylioppilaan paperit saatuasi. Nykyään Suomi on täynnä väliinputoajia. Unelmista kiinni pitäjistä. Heitä, joille se plan B ammatti ei kelpaa vaan sitä pidetään välivuotta välivuoden perään, ettei vaan menetä ensikertalaisuuttaan. Entä jos se unelma-ammatti ei koskaan aukea? Jos esimerkiksi valintakokeessa on kirjallisuutena opiskeluun kuulumatonta materiaalia? Kuten eläinlääketieteellisen fysiikka. Hankalaksi on tehty lukion jälkeinen opiskelu. Olisikohan minunkin siis kannattanut vain mennä amiskaan? Miksi Suomi sitten on niin huolissaan syrjäytyneistä nuorista, jos se on Suomen oma vika? Suomi tekee syrjäytyneitä kuin liukuhihnalla autonosia. Suomen koulutusjärjestelmä tekee syrjäytyneitä nuoria.
Koulutuksen ilmaisuus on myös asia, jonka voin mielestäni vapaasti kyseenalaistaa. Koulutuksen ilmaisuus ei ole niin yksinkertaista. Nykyään odotetaan, että oppilaalla on käytössään tabletti jo ala-asteella. Kouluko kustantaa nämä älylaitteet kaikille koulun oppilaille? Entäs yläasteella ja lukiossa, jossa se on jo sanelematon pakko olla kannettava tai muu älyllinenlaite kirjojen joukossa. Se on opiskelijan pussista se. Koulukirjatkaan eivät tue koulutuksen ilmaisuutta. Joka vuosi on oppikirjassa joku sana laitettu uusiksi, ja oppilaan odotetaan ostavan se uusin painos lainkaan kyseenalaistamatta sitä faktaa, että tori.fi- sivustolla vitosen kaupan oleva kirja sisältää muutamia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kaikki samat asiat kuin se uusin painoskin. Sen kirjan ostaminen vain vaatisi opettajalta hieman panostamista. Pakkoko sen panostamisen on tulla opiskelijan kukkarosta? Kerroin myös jo pienten koulujen lakkauttamisesta. Jos koulukyyti ei maksaisi, Suomea voisi hyvin sanoa veroparatiisiksi.
Koulutus on menettämässä merkityksensä ja arvostuksensa. Hallituksen jättikoon sakset leikkaavat rankimmin juuri koulutuksesta, vaalilupauksista huolimatta. Samaan aikaan kun koulutuksesta ja sivistyksestä leikataan, Veikkauksen pomon palkka nousee. Eduskunnassa istuvan kansanedustajan palkka nousee. Ollaanko sitä ajateltu, että kuinka jo valmiiksi ”köyhyysrajalla” olevat opiskelijat pärjäävät, kun heiltä yhä enemmän ja enemmän leikataan? Käykö kohta niin, että opiskelijat eivät saa minkäänlaisia tukia mistään? Silti pitäisi kouluun mennä ja se läpi klaarata parhaimpansa mukaan, vaikka laskupino nurkassa kasvaa? Odotetaanko vanhempien kustantavan lastensa eläminen, mahdollisesti toisella paikkakunnalla, kun pienen opintotuen rahat eivät millään riitä sekä koulutarvikkeisiin, vuokraan että ruokaan. Entäs muu eläminen? Odotetaanko opiskelijoiden ottavan lainaa ilman, että he ajattelevat kahdesti? Opintolainaa vaan taskuun niin paljon, että pärjää ja väliäkö hällä kuinka kauan sen takaisin maksuun menee. Kunhan Suomi elää herroiksi rahallasi sillä välin? Entäs kun lukukausimaksut otetaan käytäntöön? Ei ole Suomella kehuttavana edes sivistyksen ilmaisuus.
Koulutus on yhtä tyhjän kanssa. Ei se ojaan kaada, mutta lähelle kallistutaan. Se on yksi ja sama oletko ammattikoulusta oppisi hakenut vai maisterin paperit taskuusi väitellyt, työttömäksi voi jäädä kumpi tahansa. Koulutusta kutsutaan yleissivistäväksi, eli sivistys kulkee käsikädessä koulutuksen kanssa. Onko tämä tiukka kädenpuristus löystymässä? Kun koulutuksen arvostus loppuu, loppuuko myös sivistys ja sen osaaminen sekä käyttö? Millä Suomessa sitten pärjätään, kun täällä ollaan tunnetusti hieman juroja jo valmiiksi?
”Ei oppi ojaan kaada”- ei niin.
Hyvin pärjääminen alkaa kuitenkin olemaan entistä kovemman työn tulos. Koulutus ollaan laittamassa ahtaalle. Pieniä kyläkouluja lakkautetaan, muka resurssisyistä. Mitenkäs on pienten koululaisten ”resurssien” laita? Jaksaako pieni ekaluokkalainen pitkää matkaa suureen kaupunkikouluun, jossa saattaa käydä niin että hukkuu isoon joukkoon? Luokkakoot kasvavat suuriksi, kun kaikki kyläkoulut lakkautetaan ”opiskelijapulan” vuoksi. Suuret luokkakoot taas aiheuttavat varmasti ongelmia. Kaikille oppilaille ei millään riitä opettajilla aikaa. Koulukiusaaminen yleistyy, vaikka siitä puhutaan joidenkin mielestä liikaa jo nyt. Koulukiusaamisen seurauksista ei varmasti tarvitse kenellekään kertoa mitään. Jokaisella on varmasti mielensä sopukoissa muistijälki Jokelan koulusurmasta. Entä kun näitä saadaan todistaa lisää sen takia, että opettajien resurssit ja jaksaminen menee itse opiskelun motivoimiseen eikä koulukiusaamisen huomaamiseen tai siihen puuttumiseen. Sitä ei koskaan tiedä, mitä hyljetyksi itsensä tunteva ihmisparka tekee.
Pitkät välimatkat koulun ja kodin välillä muodostuvat ongelmaksi varsinkin silloin, kun kaikki maalaiskylien pikkukoulut lakkautetaan. Kun pikkuinen ihminen täyttää seitsemän ja menee kouluun, hän ei muuta teekään. Linja-autolla maalta kaupunkiin meneminen kestää mukavasti tunnin tai pari. Kotona ei ehdi kuin tehdä läksyt. Rauhallinen vapaa-aika jää minimiin. Sitä tulee tulevaisuudessa löytymään lähinnä silloin, kun sinulla on loma. Missä on vapaus ja oma-aika?
Koulu on Suomessa oppimista ja opiskelua varten. Niinhän sen pitääkin toisaalta mennä mutta… Kun koululaisen-, myöhemmin opiskelijan, uransa aloittaa se on miltei koko elämä. Eikö siis koulu voisi olla myös paikka nauttia, paikka jossa viihtyä? Pakkoko sen on olla pakonomaista puurtamista? Tunnin alun odottelua, istuskelua, seisomista, opiskelua. Yhdysvalloissa koulu on saatu myös nautittavaksi ajaksi. Ainakin sen perusteella mitä olen kuullut tai lukenut. Koulu tarjoaa erilaisia klubeja erilaisista asioista kiinnostuneille henkilöille. On väittelykerhoa, draamaa ja kuoroa. On erilaisia urheilumuotoja, useita tanssiaisia ja hullutteluviikkoja. Koulu on kivaa. Turha on sanoa, ettei kivan ohella myös opiskeltaisi. Yhdysvalloissa pääsee lukion jälkeen suoraan yliopistoon. Stipendiä voidaan tarjota, jos olet osoittanut riittävää kiinnostusta, sinulla on takanasi tarpeeksi kokemusta tai olet muuten vain helvetin hyvä oppilas. Yliopistoon pääsee myös rahalla. Pääasia on, että sinne yliopistoon pääsee. Toisin kuin Suomessa. Täällä on otettu käytäntöön ensikertalaisuus. Eli ymmärtäisin sen niin, että uudelleen kouluttautuminen on tehty hankalaksi, yliopistoon pääseminen on tehty hankalaksi. Toisin se oli vuoteen 1963 asti. Silloin kirjaimellisesti kävelit sisään yliopistoon ylioppilaan paperit saatuasi. Nykyään Suomi on täynnä väliinputoajia. Unelmista kiinni pitäjistä. Heitä, joille se plan B ammatti ei kelpaa vaan sitä pidetään välivuotta välivuoden perään, ettei vaan menetä ensikertalaisuuttaan. Entä jos se unelma-ammatti ei koskaan aukea? Jos esimerkiksi valintakokeessa on kirjallisuutena opiskeluun kuulumatonta materiaalia? Kuten eläinlääketieteellisen fysiikka. Hankalaksi on tehty lukion jälkeinen opiskelu. Olisikohan minunkin siis kannattanut vain mennä amiskaan? Miksi Suomi sitten on niin huolissaan syrjäytyneistä nuorista, jos se on Suomen oma vika? Suomi tekee syrjäytyneitä kuin liukuhihnalla autonosia. Suomen koulutusjärjestelmä tekee syrjäytyneitä nuoria.
Koulutuksen ilmaisuus on myös asia, jonka voin mielestäni vapaasti kyseenalaistaa. Koulutuksen ilmaisuus ei ole niin yksinkertaista. Nykyään odotetaan, että oppilaalla on käytössään tabletti jo ala-asteella. Kouluko kustantaa nämä älylaitteet kaikille koulun oppilaille? Entäs yläasteella ja lukiossa, jossa se on jo sanelematon pakko olla kannettava tai muu älyllinenlaite kirjojen joukossa. Se on opiskelijan pussista se. Koulukirjatkaan eivät tue koulutuksen ilmaisuutta. Joka vuosi on oppikirjassa joku sana laitettu uusiksi, ja oppilaan odotetaan ostavan se uusin painos lainkaan kyseenalaistamatta sitä faktaa, että tori.fi- sivustolla vitosen kaupan oleva kirja sisältää muutamia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kaikki samat asiat kuin se uusin painoskin. Sen kirjan ostaminen vain vaatisi opettajalta hieman panostamista. Pakkoko sen panostamisen on tulla opiskelijan kukkarosta? Kerroin myös jo pienten koulujen lakkauttamisesta. Jos koulukyyti ei maksaisi, Suomea voisi hyvin sanoa veroparatiisiksi.
Koulutus on menettämässä merkityksensä ja arvostuksensa. Hallituksen jättikoon sakset leikkaavat rankimmin juuri koulutuksesta, vaalilupauksista huolimatta. Samaan aikaan kun koulutuksesta ja sivistyksestä leikataan, Veikkauksen pomon palkka nousee. Eduskunnassa istuvan kansanedustajan palkka nousee. Ollaanko sitä ajateltu, että kuinka jo valmiiksi ”köyhyysrajalla” olevat opiskelijat pärjäävät, kun heiltä yhä enemmän ja enemmän leikataan? Käykö kohta niin, että opiskelijat eivät saa minkäänlaisia tukia mistään? Silti pitäisi kouluun mennä ja se läpi klaarata parhaimpansa mukaan, vaikka laskupino nurkassa kasvaa? Odotetaanko vanhempien kustantavan lastensa eläminen, mahdollisesti toisella paikkakunnalla, kun pienen opintotuen rahat eivät millään riitä sekä koulutarvikkeisiin, vuokraan että ruokaan. Entäs muu eläminen? Odotetaanko opiskelijoiden ottavan lainaa ilman, että he ajattelevat kahdesti? Opintolainaa vaan taskuun niin paljon, että pärjää ja väliäkö hällä kuinka kauan sen takaisin maksuun menee. Kunhan Suomi elää herroiksi rahallasi sillä välin? Entäs kun lukukausimaksut otetaan käytäntöön? Ei ole Suomella kehuttavana edes sivistyksen ilmaisuus.
Koulutus on yhtä tyhjän kanssa. Ei se ojaan kaada, mutta lähelle kallistutaan. Se on yksi ja sama oletko ammattikoulusta oppisi hakenut vai maisterin paperit taskuusi väitellyt, työttömäksi voi jäädä kumpi tahansa. Koulutusta kutsutaan yleissivistäväksi, eli sivistys kulkee käsikädessä koulutuksen kanssa. Onko tämä tiukka kädenpuristus löystymässä? Kun koulutuksen arvostus loppuu, loppuuko myös sivistys ja sen osaaminen sekä käyttö? Millä Suomessa sitten pärjätään, kun täällä ollaan tunnetusti hieman juroja jo valmiiksi?
”Ei oppi ojaan kaada”- ei niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti